Keveästi,
keveästi hilkkapieni reppuasti kanna,
älä anna päästi sinne turhia huolia panna!
Kaunis on nähä,
kepeä askellus
ja tyytyväisen ihmisen vaellus.
Loistakhoot paineettomuus,
kunnes tullee se viiminen unohus.
Vielä meilon ristimme ja reppumme,
mutta uusia ristejä ja reppuja harkiten ota,
vaikka tulis mikä sota.
Jos suinkin voit,
valosana ja ilosana kylvä,
ja pui ja niitä,
mutta aina ei valita voi,
vaikkois taskut täynä onnea ja aamunkoi,
sillon kato rephuusti,
oisko sielä sittekki vielä pari rusinaa…
Kiitos ja heips ja hallaus,
nyt näilois iltalenkin tallaus❤
Mainokset
