Rakhausseinä
Pikkuhilkan sylttytehas lapinmökilä, sukulaisia tällä ja tuolla puolen ajan, ylös ja alaspäin sukupuussa eikä sitä ennää päivitetä, tuo kelpaa niile, jokka täälä käy.
Oon syämmessä jo kauan sitte jakanu mitalit ja prenikat kaikile sukulaisile, selvittäny tilit omasta puolesta, oih oon onnellinen ja vappaa, en tartte kaplakoita enkä ongelmaselvittelyjä, kiitän ja rakastan mä vain.
Moon tutkinu valokuvia, muistoja ja tarinoita ja jokku jokka koen energiaa tai ymmärrystä tuoviksi ja antaviksi oon ottanu matkhaan omhiin mielen maailmoihin.
Kiitän kaikkia kaikesta, enkähän mie ilman nuita kaikkia ja jokhaista ois tämmösenä tässä nyt, höh.
Niin ja mie vastaan itte omista muistoista ja tuntheista ja höpötyksistä ja sukulaiset on yhtä vaphaita ittensä ja omien tuntteitten kans.
Siittä oon kans iki-ilonenko nuot kuvat oli mulla aikasemmin tuohon tyyhliin Hiukkavaarassa työhuohneen seinässä ja isän kans saima porisita niistä niin paljon ja ussein.
En tartte tuota kuvaseinää ennääkö sen verran, että täälä käyessä porisen sen kans ja halutti tänhään esitellä ja sometella se teile, kiitosko ootta.
Muuten en täälä mökilä muuttele enkä parantele mithän vastako, jos joku hajoaa ja jossen itte saa korjattua ja sitte Matti tullee ja auttaa tai korjaa.
Aaah, kuinka oon siunattu höpsykkä hilkkapien tästä mökistä ja kaikesta ja kaikista.
Minun ympärillä on niin mahtavia ihmisiä, kiitos kaikile ja aamen ja pus pus.
- hilkkapien 24.7.22 klo 16.40 Lapinmökki, Enontekiö, Käsivarrenlappi
Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com #saajakaa