Avvoin valtakirja ittele
Seison itteni rinnalla, piän itteä käestä ja elämä johattaa minua, tuli mitä tuli ja mie suostun kaikhiin elämän tanssipyyntöihin.
Elämä vie ja mie tassaan sen kans, soljun tuntemattomien tapahtumien virrassa, myönnyn ja taivun loputtomasti muuttuhviin tottuukshiin ja tosiasioihin.
En tarraa tarinoihin, en ropottele rooleissa, en osallistu näytelmäesityksiin, en sovita itteäni ennalta sovittuihin vuoropuheluihin enkä sekota päätäni kritisoimalla, tuomittemalla, syyllistymällä tai selittelemällä.
Kuuntelen ommaa elämän laulua, havannoin maailman henkiä ja minun oma henki neuvvoo minua järkähtämättä ja varsinki elämän kovissa virtapaikoissa ja kivisissä karikoissa. Henki sannoo ja mie kuuntelen.
Levähän ajatuksettomassa ajattomuuessa ja hiljasessa yksinäisyyessä, vaikka maailma kuinka huutais ja melskais ympärillä.
Olen ilonen ja valpas, lempeän ittevarma ja äärettömän hyväksyvä itteä ja ohikulkijoita kohthaan.
En vaai itteltä enkä kelthän mithään, tehen mitä tehen, vapaehtosesti ja ymmärrän, kuinka mooma kaikki yhtä, täälä hyässä, kauhniissa ja oikeuenmukasessa maailmassa.
Mie kulen ommaa elämän tietä ja juon kaikki elämäni maljat, onnea rakas matkhaan!
– hilkkapien 17.9.23
Kasvokkain toellisuuen kans
Elän kaiken läpi
ja kaikki ellää minun läpi
ja kaikesta on jääny ja jää
minhuun jälki.
Juicen sanoin:
paljon ois tytössä
penkomista.
Mutta maailmat uuistuu,
tottuuet vaihtuu
ja Juice kuoli
enkä miekhän ennää ole
sitä, mitä eilen.
Annan olheitten olla,
uuen tulla ja sitte mennä,
määrittelemättä ja kritisoimatta.
Jatkan rohkeasti matkaa
vaphaasti omin askelin
ilman päämääriä ja viishauksia
yhessä kaikkien ja kaiken kans.
Luotan ihmiskunnan huomisheen
ja uskon kaikheuksien suohjaan
ikiaikasuuksien viitta hartioilla
kasvokkain toellisuuen kans,
joka muuttuu koko ajan.
Jahas nyt taisi käyä niin, että alotan kolmannen kirjan teon.
Ensimmäinen #keskustelujaäitinkanskirjaontulossa on näköhjään hyvin vaikeasti syntymässä painatuksen syövereistä. Sen runot ja kuvat on pääosin 10 vuen takkaa ja ajalta ja rakensin ja kuvitin sen kirjaksi kolmessa kuukauessa ja – nyt on menossa se elämän asia, itte elämä eli son kärsivällisyysharjotus.
Älä nujerru -kirjan oon tehny yhtenä ryysäyksenä ja loppuosa vielä ryysäämättäki, mutta on tullu olo, että #älänujerrukirja alkaa kohta mennä ohi, son vanhaa maailmaa minun maailmassako kaikki uuistuu niin vauhila.
Nonniinno, mie ryysään sen lophuun ja katomapa, mitä sen kans sitte tehemä.
Miehän tehen vain niinko mulle on hauskaa ja kiintosaa, niin ei autakko seurata hauskuuksien määrää ja kiintosuuen korkheuksia.
No nyt häätyy taas mennä, mutta tämoli tärkeä asia sanoa äähneen, muuten elämä valluu käsistä ihan hurlumhei eikä siihen, mikä on ihaninta ja parasta, siis ihmisten jälkheen, son siis se, että tekkee jotaki ittestä tekemisen arvosta ja heips ja hallaus kullanmurut, elämä onkuinonki ihanaa, pus pus
t. hilkkapösilöpien ja herttuli-pikkutyttö-puudeli 6v ja isoja syänmerkkejä teile kaikile pään pääle ja ympärille ja varsinki jonoksi perhhään!
#elokuu2023 #parveke #ämmijahertta
taidelaronia 