Month: helmikuu 2024

Kenen kans sie kahvisti juot

Kenen kans sie kahvisti juot

Ja kenen kans et milhän ekkä mishään taphauksessa juo.

Mullon mielessä ihmiset, joitten kans mullon yhteistyö vähentyny tai loppunu, ainaki tältä hetkeltä ja tykkään, ettemmä oiken tulheet toihmeen keskenämme, puolin tai toisin.

Omalta kohaltani hahmotan selvästi, että näen heissä jokhaisessa samoja ominaislaatujako näen ittessäki.

Naurattaako huomaan iloittevani kaikista piirtheistä, jokka löyän heistä ja ittestä, vaikkei net niin hauskoja tai ylpeyen aihheita ookhaan.

Ehkä non piirheitä, jokka ehkä löysin just heän kautta, ehkä vain heän ansiosta ja mie piän, että kaikkia piirheitä met tarttema, niitten käyttö vain on taitolaji.

Mie koen ihanaa hillitöntä tasa-arvoa ihmisten kans ja tykkään kaikista, mutta kaikkien kans minusta ei oo tekheen kahvikuppia lähempää tai enempää yhteistyötä eli kahvit voin jua kenen kans vain.

Lopuksi kiitos ja voih, kuinka kiitollinen oonkhaan kaikista kohtaamisista, oon tarvinu kaikkia ja kaikkea oon tarvinu ja kaikissa on ollu hohtoa ja kultareunus jossaki mielessä tai kohassa.

Ja se, mikä on ollu vaikeaa, son antanu vahvuutta tai vaikka avanu minun pikkusia pösilön silmiä.

Kukkikhoon kaikki kukat, tämoli tämmönen halki poikki pinhoon -kuutiointi, että pois tieltä lumikolat ja pakkasherrat enkä oo itte yhthään parempi ihminen, en sitä oo sanomassa, ei toinen parempi toista.

Kaikki mennee oiken ja kaikki hyvin ihan jumalallisessa tapahtumien kulun järjestyksessä, pus pus ystävät tai vaikkettä oiskhaan!

väskynpohjalta 24

Ei rakhautta kummempaa

Ei rakhautta kummempaa

Kuinkhan tärkeää
son keskittyä
omhiin ja maailman
kärsimyksiin ja viljellä
”ei kurjuutta kummempaa”
asennetta ja puhetta?

Mithän tapahtus, jos
viljelis kaikenkattavasti
hauskoja ja rakastavia sanoja?

väskynpohjalta 22

Mistä näitä sanoja tullee

Mistä näitä sanoja tullee

Jumalan tyköäkö,
ko se iso kirja sannoo,
sana oli Jumalan tykönä?

Eikö, että alussa oli sana,
Jumala loi sanan
ja sana oli Jumala?

Sana on niin iso asia
ja minun pitäs vaijjeta.

Paitsi, jos mie luon
Jumalan luomilla sanoilla
sitä hyyää, kaunista
ja oikeuenmukasta maailmaa?

Vai luonkos mie yhessä
Jumalan kans Jumalaa!!?

Entä loiko Jumala rumat,
väärät ja kielletyt sanat?

Muttei suuret sanat
suuta halkase,
ruukas äiti kuitata
läppien hankalat porinat,
joten päätän kyselyni tähän.

väskynpohjalta 23

Rohkeutta se vaatii

Rohkeutta se vaatii

Luopua tutusta kuormasta,
itheen kompuroimisesta,
muitten kyttäämisestä
ja maailman parantamisesta.

Hyväksyä kaiken,
ellää vaphaasti,
puhua avvoimesti,
nostaa lippu korkeale
ja huutaa täysilä,
mie elän – ja kas kas,
elämä vastaa,
hengitä ja lennä,
aukase silmät ja elä,
kohtaa pettymykset,
lennä ja hengitä,
keskity ja ole selkeä,
pysy totteuuessa
ja elä toellisuuessa,
hengitä ja rakasta.

väskynpohjalta 21

Uhrin vikinää

Uhrin vikinää

Uhri syyttää itteä ja toisia
ja maailmanjärjestyksiä
omasta pahasta mielestä
ja huonosta elämästä.

Syyttelijä on itte omien
syytöstensä ensimmäinen uhri,
oman uhriutumis-venheensä
kaleeriorja ja panttivanki.

Syyttäminen on uhriutumista
ja valittaminen uhrin vikinää.

Kärsimys on uhriutumisen seuraus,
surku-kukkanen, jonka uhri itte
ittellensä luo ja suo.

Toista ihmistä ei voi muuttaa
eikä toinen voi uhria parantaa,
vain uhri itte voi itteänsä auttaa
luopumalla uhriutumisleikeistä
sekä uhrin tarinoista ja rooleista.

Uhriutuminen eijjoo armolahja
eikä mikhän estä meitä
lopettamasta uhriutumista.

Uhriutumisesityksen luukula
roikkkuu aina vaihtoehtonen lappu:
Näytelmä on päättyny,
tämon leikin loppu,
syyttelydraamoissa
pyöriskely on lopetettu,
uhrin hahmo vappautettu
eikä rahoja pallauteta,
kaikki on osallissia
draamankaahreen
ja joutuu maksaan täyen hinnan.

Uhrin viitat käy vanhanaikasiksi,
kiitos kaikista esityksistä,
non ollu tarpheen,
matka jatkuu.

#väskynpohjalta 20 https://www.laronia.com/runo3.html

Ei onneen oo avvaimia

Ei onheen oo auvvaimia

Eikä tosi häthään
oikeaa puhelinnumeroa,
on vain omat tuntheet,
tosi maailma
ja omat valinnat.

Kasva, myönny ja muutu,
muuttuhneena meet läpi;
haa, nethän sannoo,
että kamelikki kulkee
neulansilmistä
ja onni on vain yks tapa
edetä kuoppasilla elämänteilä.

– hilkkapien 15.2.2024

Väskyn pohjalta 16
https://www.laronia.com/runo3.html