Voi Rakas xxx,
lempeä osanottoni ja luja hallaus
suureen kaipaukseesi,
nyt kun Rakas xxx
on siellä toisissa maailmoissa
ja me täällä usvasillan tällä puolen,
hiljaisilla rannoilla,
voima vain kiittää ja ihmetellä,
kuinka joka elämä on ainutkertainen
ja sitte vain tullee se päivä,
ko lähemä toistemme elämästä,
sitä emmä voi ymmärtää,
voima vain itkeä ja aavistaa jotaki
ja syämmessä kuulla
lähtehneen äänen kaijjun.
Lohutan ja aattelen
Sinua xxx
Rakkaudella Hilkka
_____________________________________________________
17.12.23
AJATUKSIA HAUTAJAISTEN JÄLKEISENÄ AAMUNA
Meilä oli eilen pieni juhla 
kaunis ja lämmin kaipuun, kiitoksen ja muistojen juhla
Puhuttiin, kuunnelttiin toisia, halattiin, laulettiin ja itkettiin paljon
Sinua, meän rakasta Gretaa, sinua eikä sinun ääntä eikä ilosta naurua eikä itkua, ei sielä ollu, ei tässä meän tavalisessa olomuovossa
Oli sinun rakhaita ihmisiä ja ilosia ihania sulosia valokuvia, joissa saima yhessä ihhailla sinua ja rakkaitamme ja nähä sinun niin tuttua katsetta ja kokea sinun aina niin rakastavvaa otetta
Klassinen musiikki soi hiljaa ja met muistelima kuvan kerralhaan
Emmie sure sinun kuolemaa, sie elit rikhaan pitkän elämän elit arvojesti mukhaan elämästi oli täynä rakhautta ja kauhneutta
Mullon vain ikävä sinua, kiitos siittäki Olit rakas Greta upea ihanuus minun elämässä kiitosko olit
– hilkkapien
__________________________________
Oulussa 12.12.2023 MUISTELU-LURITUS-KIRJE
MEÄN RAKAS JA TÄRKEÄ IHMINEN ON LÄHTENY; Rakas Greta, en saa ennää ikinä tulla sinua vasthaan Oulun linja-autoasemalle ekkä sie soita, että ”täälä sinun rakas Greta-täti Savosta”, et kutu minua kattohmaan, ko takapihalla kukkii se ja se kukka tai pensas niin komeasti – nyt mie saan vain aavistaa salattuja maailmoja, joihin sie ja meän poisnukkuhneet rakhaat ootta menheet ja taihfaan rannassa kajastaa hento valo.
Met täälä tavalisessa maailmassa, Karin ja muitten sinun lähheisten kans, jatkama tavalista elämää, laulama kukin ommaa elämänlaulua, jossa näinä päivinä soi erityinen sävel, se sävel kertoo kuolemasta, joka tuli meän rannoille ja rakentaa siltaa menneissiin päihviin, joihin sie kultasyämminen, Greta kuulut.
Ja sulle Greta oli monet niin rakhaita ja Kari aivan erityinen, olit ihana Karin äiti.
Greta, minusta solit inhimillinen, monipuolinen, laajasyämminen ja yltiösosiaalinen kaunosielu, sulla riitti ystäviä ja menoja. Lapsuuesta Säipän Kaija, sairaanhoitajakoulusta Pirkko, Maija-Liisa ja Aila, sitte oli se mummu, Kirsi ja Kirsin perhe, Sinikka, Sirkka, Marja ja monta Karia ja monta monta muuta.
Entäs met kaikki sukulaiset, sie rakastit sukulaisia – solit kaikkien syämmessä ja kaikki molima sinun syämmessä.
Sie Greta synnyit 86v sitte ja mie muistanko porisit vanhimman veljesti Antin, minun isän, kans ja isä muisteliko mummo oli veljensä, teän Ilmari-enon tykönä Oulussa ja yllättäen sie synnyit, keisarileikkauksella ja 9-vuotias isoveli Antti lähetettiin tuohmaan Ouhluun sulle kotia-tuonti–kamppeita, mutta pikkuantilla jäi se kassi Tornion asemalaiturille ja sitte viishaat junailijat lähetti sen seuraavalla junalla Antin perhhään – ja niin sie pääsit kotia Oravaisensaahreen.
Syntymisen lisäksi sie kävit Oulussa talouskoulun ja sairaanhoitajakoulun. Kuopiossa sie erikoistuit ja menestyit työelämässä ja olit pitkään Ruottissaki ja sieltäki sait mitalleja.
Sitte oli kaunis ihana koti Vuorelassa, jossa sie loppuelämästi asuit ja joka koti tuli meile monile niin tutuksi.
Sie Greta rakastit ihmisten tapaamista ja matkustamista. Nauroit, kuinka kotiväki sano sinua läppinä kyläluutaksi. Ja sie rakastit kaikkea kaunista, koruja, vaatheita ja kukkia ja sanoit, kukat antaa sulle elämisen voimaa. Taitheet, klassinen musiikki ja teatteri kiinosti ja ilahutti sinua. Ruuhmiinkulttuuria arvostit kans, uit, jumppasit, joogasit ja minunki tykönä tehit aurinkotervehyksiä ja olit muutenkiko päivänpaiste, jonka lämmössä kaikki tykkäs olla.
Greta rakas kultaihminen, sie huomioit ja neuvvoit minuakiko olin pikkuläppi tai nuori nainen taiko elämä rutisti ja runno ja mulle solit kauhniin naisen malli. Koko elämän moon saanu sinun kans itkeä ja nauraa, emmäkä aina tarvinu elämää suurempaa aihetta, puoli sannaa ja katahima toisia ja taas itkettiin tai nauroima, syämmen pohjasta. Mie kiitän kaikista leikeistä, pelleileilyistä, kökkäjäisvierailuista, surun ja juhlan hetkistä, joita oon saanu kokea sinun kans. Voi rakas Greta, mullon ikävä sinun tuttua ja rakasta seuraa.
Ja iki-ihanaako Rakas Kari-serkku oli sinun lähellä, ko Gretapieni, ko sinun siipi ei ennää kantanu, kiitos Kari.
Rakhaale Johanna-serkulle kiitos, ko oot tukenu ja vaalinu Gretan elämää ja asioita, kiitos Johanna.
Rakas Gretapieni, mie uskon, että sullon sielä toisissa ulottuvuuksissa ihana koti, kukkiva piha, paljon enkelikavereita, paljon kirkhautta ja rakhautta.
– Hilkkapien
Ps. Greta, mie tehin sulle vielä pikkurunon:
Pieni ilomielinen
maailmanmatkaaja
päätyy kothiin maailmalta,
sinne, missä Tornionjoki virtaa
ja mettät kasvaa,
sielä sielu ihmisläpin
hyän hellän levon saa.
Greta, olet rakas,
nuku rauhassa.
– Pikku-Hilkka
____________________________________________________________________________________
Viiminen kortti
Oulussa 28.10.2023
Rakas Vilhelmiina ystäväni!
(Ei oikea nimi)
Täälä meän tavalisessa maailmassa
sie rakas Vilhelmiina et ennää
tartte ekkä lue minun kortteja,
niin olkhoon tämä viiminen kortti,
jonka mie sulle lähetän
ja tästä lähtien mulle riittäkhöön,
että minun henki
tervehtii sinun henkeä
ilman aihneellisia osotuksia.
Voi rakas ihana tärkeä Vilhelmiina,
kyllä met jaksoima itkeä
ja melkein joka asiaa
ja vielä useammin met nauroima
ja höpötimä asioita toisile.
Mie nytki vähän itken,
mutta enämpi mie iloitten
ja rakastavasti aattelen:
elämälle jättikiitos,
ko solet rakas Vilhelmiina
ollu olemassa mulle
ja jo sieltä nuoruuesta lähtien.
Nyt mooma vanhoja naisia,
sie sielä kaukana ja mie täälä
ja henggessä ja syämmessä
mie porisen sulle
ja varsinkiko näen
kauhneutta, ihania kukkia
tai kuulen klassista musiikkia.
Haikea ja hellän keveä silitys
ja lämmin ja saatteleva hallaus
rakas Vilhelmiinapien sulle,
kaikki hyvin.
Rakhauella t. Hilkkapien ja Hertta-koira
Te sielä rakhaan Vilhelmiinan lähellä,
sukulaiset, ystävät ja naapurit
ja tet kaikki sielä hoitopaikassa,
mie kiitän teitä
ja tiän, että tet teettä kaikki
parhhaanne mukhaan
ossaanne Vilhelmiinan elämässä
ja joka päivä taivas antaa
jonku valon, joka näkkee
ja viishaasti johtaa
teitä ja meitä.
Hyvvää voimallista syystalvea,
voikaa hyvin;
jokhainen päivä on yks
kallisarvonen elämä
joka ihmiselle.
Rakhauella Hilkka Laronia
_____________________________________________________
Kaikki hyvin,
taivas on sininen,
mettät kasvaa
ja joki virtaa.
___________
Rakkaudella Sinua
Rakas Aatto-setä
kiittäen ja muistaen
___________
Hilkka
Marja ja Aarne
Tuomas, Saara ja Anttijuhani perheineen
_________________
Nyt sie rakas Aatto-setä oot lähteny sinne toissiin ulottuvuuksiin. Hyvä rakas ihminen on lähteny.
Ja näillä sanoilla mie haluan hellästi saattaa sinua rakas Aatto-setä, sinun viimisellä matkalla. Aattelen sinua, issää ja muita sinun sisaruksia ja teitä, jokka ootta Aaton arkun ääressä. Ja ehkä meitä kuulhaan sielä toisissa maailmoissaki. Sielä, minne niin monet rakhaat on jo menheet.
Monista meistä täälä maailmassa vielä matkaa jatkavista tuntuu, että moomako pikkulintuja, jokka vaappuu seuraavilla oksilla laulaen kukin sitä ommaa laulua. Ja tämmösinä päivinä meän lauluissa on syvempi syämmen sävy. Met laulama kiittäen, itkien, muistaen ja ihmetellen hiljaa, elämän ihmeellisyyttä ja kauhneutta.
Met muistama Aatto sinun äänen kaijjun ja käen puristuksen, jokka nyt on iäksi vaijjenneet ja rauenneet. Mutta met voima aavistaa usvaisten rantojen äärellä, että kaikki hyvin, pärjäihlään.
Pärjäihlään, sillainhan tet sanoitta aina isänki kans puhelimessa. Ja sillain met sanoima sillonkiko isä oli lähteny. Itkimä puhelimessa ja sanoima sitte, pärjäihlään.
Sillon Lapinsoan aikhaan sie Aatto, ko läppihän sie vielä olit, niin tet läpit keikuitta Tornionjoen rantatörmillä ja pakenitta sitte kaikki väylän toisele puolele evakhoon. Ja lopulta pääsittä koko sinun kotiväki takassiin soalta säästynheesseen kottiinne. Tavaroita, huonekaluja, seiniä ja syänaloja tärvelty.
Mummo kerto sitäkiko sie Aatto olit kerran pikkusena ollu kaoksissa ja löytyny heinikosta sieltä saaren rannasta. Olit levähtäny pikkupäiväunet, ko oli väsy sauttanu.
Elämä kuletti sinua Aatto eripuolila töissä ja sitte löysittä Annin kans toisenne sielä Porissa. Ja nyt rakhaat Aatto ja Anni ootta kumpiki sielä, missä ehkä teilon taas kaunis koti ja se toistenne rakastava, hellä, kaunis, teeskentelemätön kunnioitus ja rakkaus.
Sie Aatto rakensit rauhaa ja puhuit kauhniisti ihmisistä ja asioista. Sinussa on ihmisen mallia meile, rehellistä, ahkeraa, inhimillistä, monipuolista ja epäitsekästä, kunnioituksella rakastavvaa ja rakastettavvaa.
Elämälle kiitos sinusta rakas Aatto-setä! t. Hilkkapien
__________
31.8.21 klo 19:44
Rakas Matti!
On ollu mielessä, ko isä aina puhu
hänen saattamisesta, ko puhu hautajaisistaan.
Ja nyt sie tehet ja hommaat Aaton viimistä matkaa,
voimia ja kiitos. En kyllä tiä, mikämie oon tässä kiittään,
no sie oot semmonen ihana ihminen, sitä kiitän.
Mie askartelin tämmösen, kysyin Marjalta ja läpiltä,
ja lähetän sulle ja se riittää, vaikka panisit heti roskiin.
Eli sie tee tämän kans tietenki vaphaasti
niinko näet ja haluat ja voit tai
tilantheet mahollistaa tai
luontuu ja parhhaaksi näet.
Ja sitte joka tappauksessa taita roskiin.
– Rakkain hallauksin Hilkka, joka vie tämän nyt postilaatikkoon.
(Mettästä kuusen havuja, mustikan varpuja ja pari pientä pajun oksaa ja marketista kaks leikkokukkapakettia, salaattipullo ja sittä kukkasientä, jota voi kastella, vihreää säkkikangasta. Jääkaapissa, ko piti hetken tietenki oottaa.)
Huomenta!
Mie tehin sulle Vieno kukkakimpun
Ja tänhään met saatama sinua
Sinun viimisellä matkalla täälä maailmassa
Sie olet vappaa, mie luulen sillain
Meilä son vähän hakemisessa se vaphaus
Jos minkä lillukanvarren kans kompastelhaan
Eikä se haittaa
Mikhän ei haittaa
Kaikki hyvin
T. Hilkka Ämmi
Vienon kukkakimppuun
18052016
___________________________
Pyynnöstä tehin adressin:
___________________________________
Yks ihana nainen lähti nyt täältä meän maailmasta
Vieno on nukkunu pois
Vieno rakas sulle hellänsaattelevia ja kevveitä siipiä
Ja vapahtavvaa matkaa
Viljolle osanottohallaus ja elämisenvoimia
Vieno lähti nyt sinne toissiin ulottuvuuksiin
Joista meile kertovat nämä tämmöset hetket kertovat
Muistuttavat kuolemasta ja rakentavat siltaa usvavirran yli
Nytko mullon tillaisuus pysähtyä
Nyt vasta alan älytä ja kokea, mitä on tapahtunu
Eihän mulle mittään ole tapahtunu
Mutta Vieno, sie et ennää ole meän yhteisellä jouluaterialla
Ei tavata ennää
Olit tärkeä ja merkittävä kaikissa pikkujuhlissaki
Vaatimattomuuestasti huolimatta
Ja kyllähän met tätä hetkeä ja päivää tiesimä oottaa
Mitähän mie nyt itken
Sie elit rikkaan elämän
Olit Amerikan kansalainen ja luulen, että jotenki ylpeä siittä
Ja voi niitä tarinoita
Ja niitä muisteloita
Joita oli helppo kuunnella
Olit niin lämmin
Erikoisen ystävällinen ihminen
Seurassa aina jotenki erityisen merkittävä
Huomioit ihan jokaisen
Kaunis ja kohtelias käytöksesi oli lahja nuile vunukoillekki
Enää ei ole maailmassamme sinua Vieno
Joka kättelitki aina kaikkia
Vunukatki oppi sillain käestä sanohmaan aina päivää ja näkemiin
Ja kuinka muistit kysyä kaikkien kuulumiset
Itsekästä on minun nyt ikävöijjä
Muistaa kaikkea ihanaa
Kaivata aikoja, ko oli Aune
Ja oli Vaari
Kaivata sitäki
Ko vanhuus alko toela vaatiin voimiasi
No, kiitollisuuesta, että sain sinut kohata tässä maailmassa
Siittä kait mie tässä puhun
Sullahan on nyt kaikki murheet ja ikävä väiistyny
Uskon, että sulla on nyt rauha ja ilo
Sinua ei mikhän ennää vaivaa ja velvota
Sulla on toiset viissauet ja rikkauet nyt
Semmosta jota met emmä ehkä ossaa ees kuvitella
Niin, met ja Viljoki jatkama täälä vielä kukin polullaan
Mie nyt näin sinua Vieno kiitän ja saattelen
Sanat on heikkoja tai liian kovia
Sanoilla on vaikea kuvata, mutta kyllä sie ymmärrät
Ehkä sillä puolen toelaki ymmärrettään ihmiseloa
Hellä hallaus, hei hei!
t. Hilkka tai ämmihän sieki ruukasit aina sanoa
– – – – –
Ja kiitos naamaväärttit, mie tässä teile höpisin
Kiitosko taas kerran sain pittää tämmösen hetken
Ittele kait mie nyt juttelin tässä
Mutta se onnistuu paremminko puhun niinko teile
Joka elämä on ainutkertanen
Joka lähtö on kans ainutkertanen
Ja tullee se kerta, ko lähemä viimisen kerran
Toistemme elämästä
Kiitollisin ja arvostavin ajatuksin teilekki
Voikaa hyvin ja pitäkää ihanaa Vapunaattoiltaa!
t. Hilkka
taidelaronia 