Month: syyskuu 2021

Vanha vapaa-ajattelija kertoo

Vanha vapaa-ajattelija kertoo

Että se on se sananvaphaus,
sese justse minua niin ilahuttaa.
Sehänse mulla teettää.
Jase joku mielipitheen vaphaus kans,
sen kans mie nousen ja lasken.

Hoksaan herkästi rajottamiset
ja hyvvää tarkottavat suojelemiset.
Ylleensä aina näen,
ettei nole reiluja eikä oikeutettuja,
non falskeja vallankäyttämisiä,
net perustuu yleville yläajatuksille,
koville väkivaltasille agendoille
tai luutuhneille järjestyksille
tai ainaki käsityskukkasille.

Sillainhan mie sitte olen jääny
niinko nalle kalliolle,
systeemeitten ulkopuolele.
Nallena kalliolla mie sitte tutkailen,
kuuntelen ja kattelen maailmaa
ja maailman järjestyksiä.
Mie piän, että moon itte vastuussa
itttestäni ja siittä, mitä aattelen.
Kaikki ooma.

Ja kaikki kaunis ja hyvä,
henkinen ja syvä on tässä hetkessä.
Kaikki on tässä ja nyt.
Elämä on pyhhää ja juhlaa joka hetki,
ei minun tartte laskelmoijja,
varustautua eikä juuri unelmoijja.
Eikä ainakhaan päivän uutisia lukea,
ei olla valveutunu medioitten kans,
riittääkö oon itteni kans
valpas ja valveutunu,
omissa mitoissani ja määreissäni.

Sanat, nethän on vain sanoja.
Vappaa-ajattelijaki on vain sana.
enkä mie sitäkhän oikeasti ennää ole,
En ennää järjestäytyny vappaa-aattelija.
Enkä koskhaan yrittäny kirkkoja kaajella.
Moon vain itte niinko taivastenvaltakunta
ja lapinmaitten vaarat on minun kirkkoja.
Ja minun jumalia olkhoon tottuuentunto,
suhteellisuuentaju ja liikkuva aattelu
tai jotaki sinneppäin.

Ymmärtämätön ja sinisilmänen,
sillaiki minusta on sanottu
ja saa sanoa. Saa vaphaasti sanoa.
Eikä sanoista eikä ajatuksistakhaan
piä auktoriteettejä tehä.
Ei uskonkappahleita misthään.
Eikä tietokhaan niin tärkeää,
jossei sole tutkivvaa ja muuttuvvaa.
Mutta tiedostaminen on rakhautta,
josse tuo lähemmäksi toellisuutta.

No miepä kokoan nyt itteni
ja toivon, etten uranu omhaan
enkä teän päähän mithän turhia,
ei turhia uria eikä karttoja eikä kaavoja
eikä tyhmiä ajatusratoja tai toistorutiineita.
Suojelkaamme aivoja turhilta urilta.
Uraputkethan minua ei ennää uhkaakkaan.
Jee, eimikhäntyyppi kiittää ja kuittaa,
rohkeaa eläväistä elämää kaikile!

(30.9.21 klo 10:08)

20. luku Kirjotan kirjaa #älänujerru #saajakaa

https://www.laronia.com/index.html

Pelko pois Roosmarin

Pelko pois Rosmariin

Pelko vie kaiken ilmatilan meistä ja koko maailmasta. Pelko, pelottelu ja pelkääminen estää meitä elämästä. Pelottelu on tuhovoima ellei ajatus kerkiä tai pääse välhiin.

Pelotuksesta on lyhyt matka telotukseen. Elämä mennee pilale. Eikä siihen aina tarvita hallituksia tai virkamiehiä tai sotilasvoimia tai maailmanjärjestyksiä, met tehemä sen ihan itte ja ussein jo ennen niitä.

Mielen manipulointi ja kaikkinainen aivopesu pelottelulla tapahtuu noin vain ja äkkiä, jossei sitä kerkiä nähä, hoksata eikä ossaa ohjata ulos elämästämme.

Alhainen mieli tai meän alavirrat, joku alitajunta sieppaa kaiken totena ja oikeana, mitä met otama vasthaan. Ja sen kans met sitte elämä elämäämme, niistä voimaa ammennamme.

Jos hoksaat, että nyt sinua höntitethään, manipuloihaan, aivopestään, pelotelhaan, rauhotu, rauhotu ja rauhotu ja pane rauhallisia ja rakastavia ajatuksia välhiin ja luovuttamatta piiruakhaan paskapropagandalle.

Äläkä suostu horjuhmaan, vaikka kuinka meinais pelottaa, kävis kipeää, ois yksinäistä, pysy valphaana, huomaa manipulointi, pelottelu ja aattele ja tutki rauhassa luottavaisin ja avoimin silmin ja mielin.

Älä löysäile, ole valpas. Jako hoksaat höntitys-pilkahuksen ittessästi toimi heti. Siis samantien, ihan heti oitis ja just samala sekunnillako se pieni hoksaus pilkahtaa, minua höntitettään, rauhota itteästi, ei mithään hättää, kaikki järjestyy.

Ittehän met kans höntitämä itteä, koko ajan sisänen pälinä ja lätinä käy, ihan mitä sattuu kurjaa pölinää, jossei sitä sitte itte ala ohjaihleen pois elämästään.

Sisästä puhettaan, sisästä äänten ja ajatusten sekamelskaa voi ohjailla. Sitä ohjaillaan päästämällä irti. Päästämällä paskat pois, huonot ja likaset ajatukset jatkaan matkaa. Päästämällä irti, vaikka pelottas.

Entäs sittesse mitä itte päästelemä ulos omasta suusta tai sometama. Kaikki tallentuu meihin. Rikastuttaa tai saastuttaa meitä ja ympäristöä. Eikä vain saastuta ja tallennu, son meän elämää ja met ittekki käytämä sitä kaikkea evhäänä tulevina aikoina.

Pelottelu livahtaa meän pohjamuthiin niinko pääskysäiti poikastensa tykö. Jako son sinne oiken pessiytyny, sitäpä on vaikea hoksata. Sieltä se pelkopääskynen visertää ja kujertaa ja vikkuuttellee pelottelujhaan.

Ja varsinki heikkona hetkenä, varsinkiko meilon niin paljon kaikkea huolta ja hättää, sillon meän vanhat pelot oiken kimpoaaa pinthaan.

Mutta niitä voi pestä ittestä pois uuistumisella. Antamalla elämän uuistaa meitä.

Päästämällä irti vanhoista peloista, kurjuusmuistoista ja pian uutta tullee vääjäämättä tilale. Uus, se meile ittele uus, siinä son oven suussa ja portin pielessä, siinäse oiken oottaa, että meissois tillaa uuen tulla.

Elämä hoitaa, parantaa, jopa elvyttää pelkojensa ja pelottelun uhreja, katomakos sitäki asiaa joskus. Rauhallisena hetkenä katoma ja kiitämä ommaa luottamusta, että kyllähän tämä elämä on mahtava keikka täälä maailmassa. Elämä on kiitoksen paikka. Että meile tämmönen elämä on annettukki.

Elämä ja meissä piilevät elämänvoimat jatkuvasti ja väsymättä auttavat ja uuistavat meitä.

Omia elämänvoimia voi itte tukea harmonian näkemisellä ympärillään, sopusoinnun kokemisella, kauhneutta ponggailemalla.

Elämä tarjoaa koko ajan parastaan. Elämä uuistuu ja muuttuu joka hetki.

Ja met ihan tarttema lempeitä ajatusten tuulia ja virvottavia raikhaita syänten virtoja vappauttaan meitä, päästään meät toellisuutteen, tähän ja nyt.

Pelko pois, haihtukhoon taihvaan tuuhliin meän sielusta ja päästä ja ruuhmiista ja ympäriltä.

Pelko estää järjen käytön. Pelko pillaa meän elämää. Pelko tuhoaa meitä. Pelon voi käsitellä ohjaamalla sen ulos elämästä. Pelon pauloihin ei ole pakko jäähä.

Pelko on vakava asia ja ilmiö, tutkikaamme sitä varoen ja kunnioittaen.

Huomenta ja rakastavvaa, ihanaa päivää, olkhoon hyä päivä tulossa kaikile!

(29.9.21 klo 8:08)

19. luku Kirjotan kirjaa #älänujerru #saajakaa

https://www.laronia.com/index.html

Toivo päästi pälkähästä

Toivo päästi pälkähästä

Oskarilla oli ollu työhläät ja haastheelliset läksyt ja sittesse onnellisen ylpeänä pakkas hommia rephuun ja puhu, kuinka oli tyytyväinen ja onnistunu taphaus.

Molin pari viikkoa ettiny onnen seteleitä, jokka kesälä sain ja siis hoksanu, ettei net ollukkaan pörssissä tuomassa onnea. No siinä sitte muistin sen hakemisen ja aattelin oon ilosesta puhheesta, että kyllä mie net löyän, ei piä tyhjästä huolestua eikä mieltänsä rasittaa, vaan toivoa ja luottaa, että kaikki järjestyy.

No otin pari askelta ja samala miehleen juolahti, että kesälähän mulloli se vanha käsilaukku käytössä ja kävelin suohraan tarkistaan asiaa. Ja a vot, vetoketjullisessa sivutaskussa noli.

Aivanko minussois ollu joku lukko sen onnen setelien ettimisen ja hakemisen kans.

Ja se lukko napsahti auki samantienko Oskarin toihvekkuus ja ilomielisyys pääsi minhuun, aivanko tarttu kaikheen minussa, valahti tajunthaan ja läpäsi minut, vappautti minut.

Hauskaa toihveikasta iltaa ja paljon vappautta, murut puspus! t. hilkkapien

(28.9. klo 16:50)

18. luku Kirjotan kirjaa #älänujerru #saajakaa

https://www.laronia.com/index.html

Kirffeellä kylhhään

Mie tyär se kaikkitietävyyessäni julistan käsityksiäni ja tietämisiäni ja tekemisiäni, vaikkei multa kukhan kysyny.

Mie oman oikean riemussani tulen ja jyrrään, tiän ja näytän, mitesson tämän ja tuon asian kans.

Sinun puolesta huolestumisella ja puolestasti hättääntymisellä pyhitän suorat sanani päin näköästi.

Puolustan ja pelastan maailmaa ja kävelen kylmästi sinun yli, vaikka sullon täys oikeus omhaan oikeaasti.

Tiän paremminko kukhan, miten maailma makkaa ja sie saat luvan uskoa minua.

Minun tottuuteni on se paras tottuus, minun ei tartte vaijjeta, ei olla kohtelias, ei kuunnella.

Minun on pakko kytätä ja holhota, ettet sie tehe tyhmiä ekkä seiso väärissä joukoissa.

Teen kaikkeni yhteiseksi hyväksi ja niinko määrätty on, tuun vaikka läpi harhmaan kiven ja kirhffeellä kylhään, josset sie tottele.

Pelastakkaa meät oikeaoppisilta tietäjiltä, hyyssääjiltä ja määrääilijöiltä.

Antakaa ihmisille oikeus oman syämmen äänen kuuntelemisseen, itte oman päänsä pitämisseen ja perhheitten kotirauhhaan.

Vaikka se syän puhus viehraita kieliä, pää käskis eri suunthaanko viraliset tahot sannoo ja perhheitten kotirauha ois toista maatako virkavallan maailmanlaajuset sosioekonomiset terffeyskriteerit.

Antakaa toisillenne syämmen rauha ja kasvamisen vaphaus.

Valtiovalta pysykhöön lestissään ja kunnioittakhoon sitä, mitä kukin kansa sannoo ja haluaa.

Soli tässä, lukekaa uuesti ja olkaa mitä mieltä haluatta, sillei niin väliä, meilä ittelä ja toellisuuella on väliä. Elämä on lyhyt keikka ikkuisuuesta ja met tiämä niin kovin vähän, ihan vähän vain.

– hilkkapien

(25.9.21 klo 13:34)

17. luku Kirjotan kirjaa #älänujerru #saajakaa

https://www.laronia.com/index.html