Arvaa oma tilasti, anna arvo toiselekki
Mulle käy syähmeenko aattelenko ihmiset pettyy ja kärsii, on vihasia ja katkeria, kuinka heissä se pieni lapsi itkee.
Eijjole minun käessä se, mitä maailmassa tapahtuu, ei tieto eikä valta ole mulla eikä monellakhaan meilä tavalisilla, mutta kuinka monet meistä surree ja hättäilee.
Mie joskus minun maailmassa lipsahin maailhmaan, jossa tuntheet niinko siirty erihleen, en koe ennää olevani valvollinen enkä vashuussa semmosesta, mikä ei oikeasti ole minun käessä ja minun tuntheet saa tulla ja mennä.
Ja vaikka mulle käy syähmeen, en jää siihen säähliin, sääli ei sovi mulle, son vallankäyttöä toisen ihmisen pään yläpuolella. Jokhaisella on oma elämänsä ja oikeus siihen niinko yks ystävä äskön sano mulle.
Joku niinko Afganistanin sota oli aikoihnaan tehä minut hulluksi, pelkäsin ja kärsin, ennää en anna mielen sykkyröijjä sotien kans, en harhmaan tallouen enkä julkisen terfeyenhuollon enkä sähkö-politiikan kans.
En kannata Natoa enkä Eurostoliittoa ja äänestän Valta Kuuluu Kansalle tai Vapauden Liittoa, jos äänestykseen menhään.
Digitaalinen henkilötunnus soppii minun maailhmaan, uskon hyvhään.
Kärsivä lähimmäinen saa sympatiat multa kyllä, mutten jää surehmaan, sei ainakhaan minun kohala rakenna mithän eikä ainakhaan rakhautta. Eikössitä sanota, arvaa oma tilasti, anna arvo toiselekki.
Tontut ja maailman hengget tuo meile ajatuksia ja innostuksia, leikkii meän kans, pussaa poskele ja tahtoo tanshiin. Itte sitä häätyy tutkia ja aatella, miten itte tekkee ja miten suhtautuu.
Elämä tanssii meän syämmen läpi ja keikka on lyhyt, en anna hallitusten enkä maailman tallouen viä minun elämisen voimia. Teen parhhaan mukhaan muutenki.
Vai eikait sitä tarttis julkikirjottaa, mutta mie kirjotin nyt. Kirjottaminen auttaa minua hoksaihleen ja kasvattaa minun jotaki niinko minävoimasuutta tai omavoimasuutta ja pannee kathoon tottuueelisuuen näkökulmastako jouvvun niinko vastuusseen millon mistäki aivotuksesta, joita päähän pälkähtää, a vot, nyt taas riittää, kiitos ihmiset.
Kiitos elämä tähänastisesta, uutta, mitäse sitte onkhaan, se saa tulla, olen valmis. Joka päivä ja joka hetki oon valmis.
– Hilkka Laronia, Oulussa, omassa työhuohneessa 10.12.22 klo 10:14
Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com Saa jakaa!
taidelaronia 