Kuukausi: joulukuu 2015

Sie ja mie

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(42 x 58 cm ja nyt varsinkhaan valokuvvaus ei tehe oikeutta maalaukselle!)

Vuoronpäältä met itkemä ja kehräämä
Hyvvää ja huonoa, mitä millonki
Son elämää sekiko met söhräämä
Pitkin väylää ja vuonoa
 
Pitkhiin aikkoihin emmä toisia näe
Ja siittä jatkuu hetikko näemä
On uus sävel tai ees säe
Aina met yhessä toihmeen tulema
 
Sie ja mie, molhan mitä olhaan
Toisia met kiitämä ja tuema
Sie ja mie, toisista iloittaan
Ja joskus sen viimisen näkemän koema
 
– Hilkka Laronia

Mie suojelen sinua

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(42 x 59 cm)

 

Mie kuuntelen sinua
Mie kuulen, mitä sie sanot mulle
Mie lohutan sinua
Silitän
Mie hallaan sinua
Piän lujasti sinusta kiini
 
Tämon maailmani ihanin paikka
Täälon turvallista ja onnellista
Mikhän ei vaaji mittään
On hiljasta
Lintu laulaa
On puhasta
 
Olen hyvä just nyt
Molen aina ollu hyvä
Aina tehny kaiken hyvin
 
En kaipaa mithään
Mulla on aikaa
Kaikki hyvin
Kaikki on niin kaunista
Niin kaunistako minun omassa mielipaikassa vain voi olla
Kaikki oikealla ja täyellisellä tavalla hyvin
 
– Hilkka onnensuosikkityär pösilöpien

Tanssaama se tanssi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(42 x 59 cm)

Mitäs met savesta tehyt
Nuorena notkeita
Aina herkkiä
Kaikki särkyhneitä
Jatkuvassa hajjaannuksen tilassa
 
Koko elämä niin huteraa
Muovautuu
Niinko lumihanki tuulessa
Hyytyy ja jäätyy ja sullaa
 
Saiskos luvan, sillainson elämä kysyny
Pieni tanssi elämää
Niin joustavasti tai jäykästi
Ko mikä meile itte kellekki on mahollista
 
Lopuksihan met saama jättää savet ja suvet
Tänne net jää
Kaikki jää tänne
Ja met tanssima tuulen lailla pois sen viimisen tanssin!
 
– Hilkka Laronia

Joulumuori 2015 löysi Unelmansa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kohta tullee puuroa!

Unelma on lehmä ja se synty 15.10.2006 tai aikaisemmin jonakin sopivana päivänä!

No miepä muistelen sen homman! Minun unelmalla oli monta ossaa. Aivanko neljä jalkaa. (Neljä jalkaa niinko lehmällä.) Ja ne tullee julki jalka kerrallaan tai vähitelle tai vuorotelle. Niin minun unelma heti alusta, minun unelma on ko lehmä!

Son muhkea ihana unelma, siis Lehmäunelma ja sillä on päässä kaksi korvaa, suurta korvaa ja niillä korvilla se on kuullu ja kuulee kaiken mitä tarttee kuulla tämän lehmän tai unelman suhteen.

Ja kappas, niin se veti keuhkonsa täytteen ilmaa, ja autuaallisen hitaasti se puhaltaa sen ilman ulos siehraimistaan. Se hengittää.

Hengitys on tärkeintä. Se on se tärkein ja olleellisin! Unelman henki tekkee ensin vähän suoraa kuviota ja sitten se kihartuu hauskasti pieniksi keräsiksi eikä sen henki haise, ei se haise eikä löyhkää. Sen henki tuoksuu raikkaalle ko kevätkoivikko tai pakkasaamu!

Koko elikko hymyää olemassa olon riemua. Minun Unelma hymmyilee.

Sitte sillä on suora katse. Semmonen lehmän rauhallinen ja levollinen katanto. Eikä se kato niinko lehmä uutta navetan ovea, vaan tämä lehmä kattoo tummilla ja usko tai älä, sillä on syvälliset silmät ja se näkkee erityisen selkeästi ympärilleen.

Se kattoo ja siis selkeästi se näkkee varauksesttomasti, mittään pelkäämättä, mittään miksikkään muuttamatta. Se ymmärtää ja hyväksyy ja uskaltaa rohkeasti nähä, että miten se on tämän maailman kans.

No niin ja sitten sillä, minun Unelmalla on suuri pehmeä kauniin punanen, kerrassaan tyylikäs turpa ja hamuaa hellästi tämän maailman luomuhyvvää. Ja välillä Lehmäunelmani ammuu kurkun täydeltä elämäniloa tai kun on muuta tärkeää asiaa.

Lisäksi sen koivet pitävät se lujasti jalat maassa -lehmänä. Tämä lehmä, minun Unelma, ei lennä. Ei lennä, ei, se oli heti paljon kokenu ja elämää nähny ja otti niillä omilla kopukoilla koivillaan maasta niin lujasti kiinni, että se alko heti saamaan maasta elämänvoimaa.

Eikä tämän Unelman tartte ponnistaa eikä vääntää eikä vänggätä, vaan se voi hyvin ja menestyy ihan semmosenaan ja aina ja ikuisesti koko sen elämän ajan.

Sitten sen korvat on semmoset, että ne immee taivaalta viissautta ja koko Lehmäunelma ja kaikki aivan soi sopusointua maailman kanssa.

Sen mahan alla keinuvat ihanat tuotteliaat utareet ja häntä huiskii kaikki turhat kärpäset kauas pois.

Nyt Unelmalla on jo ikää niin paljon, että sen peräpäästä ei tule vasikoita eikä pikku-unelmia, vaan sieltä tullee pois kaikki tarpeeton, joita Unelma ei tartte. Eikä sitä tarpeetonta tartte sen itte luua, siis luoda, eikä lapioida, vaan sitä tarvittaan muualla täällä maailmassa.

Lehmäunelmani on suoraselkäinen ja hyväluinen lehmien lehmä! Se on täydellinen Unelma.

Ja tällä Suurella Unelmallani on ne neljää kuivaa, kovaa sorkkaa. Ja niin net sorkat lähti sitä aikoihnaan viehmään etteenpäin maailman kinttupolkuja valtateitä!!

Ja ne Lehmäunelmani koivet kantavat unelman hyvin ja juuri sinne minne sen kuuluu milloinkin kulkea ja mennä ja sillä on mahtavasti elämänvärinen paksu, koko unelmaa hyvin suojaava nahka.

Oho, meinas unohtua selittää -pää! MInun unelmalla on suuren suuri pää, niinko lehmällä ruukaa ollakki.

Ja Unelmalehmä kantaa komeasti päänsä, ko sillä on niin hyvinmuodostunut sulomuotoinen niska!!

No, siis sen pään sisällä on hyvät, siis aivan loistavat ja liikkuvasti myllertävät iloiset aivot, joiden ansioista Unelmalehmäni haistaa, maistaa, tajuaa ja toimii kuin unelma!

No niin vieläki yksi asia. Unelma on Kellokas! Se ei ole aikaansa edellä eikä jäljessä, se on tässä ajassa. Ja sen kaulassa kilkkaa kello ja sillä se hrättelee ja havahduttelee meitä ihmisiä.

Lempeästi myhäillen tämä minun Unelmalehmä kulkee eteenpäin. Se kulkee terveenä ja kauniina ja niin onnellisen näköisenä kuin Lehmäunelman vain ikinä voi kuvitella kulkevan!

Se siis kulkee omalla kestävällä ja elämänlait ymmärtävällä lyyli-tyylillään pitkin elämän kinttupolkuja ja niittyjen pientareita meidän kaikkien keskellä. Syö, märehtii ja tuottaa. Ja kaiken tarpeettoman huolehtii kauniisti uusiokäyttöön. Tuottaa sopivasti, ei pinnistä eikä ponnista eikä ainakkaan pakota. Se on lempeä ja äärettömän hyväksyvä kaiken kanssa!

Eikä se koskaan milloinkaan onnu, vaikka jaloista on näkösällä milloin mitkäkin. Se on joustava ja sen olemuksessa on kepeyttä ja keveyttä, vaikka se on iso ja suuri ja mahtava minun Lehmäunelmani. Se on tasapainoinen. Sen tasapaino on aivan ihmeellinen. Elämä on ihmeellistä.

Ja tämä tasapainoinen eikä ollenkaan omituisen näköinen Lehmäunelmani tulee elämään ja kulkemaan ja kukoistamaan juuri sopivan ajan! Ja kun aika on, se luopuu olemassa olostaan kivuttomasti ja muuttuu uusiksi ilmiöiksi täällä maailmassa.

Lehmäunelmani kuuluu menestyjiin ja onnistujiin, kuten me kaikki. Jokainen meistä on omansalainen onnistuja ja oman ainutlaatuisen ainutkertaisen elämänsä luoja, kokija ja kulkiaja!

Rakastavin, kunnioittavin, hyväksyvin, kannustavin ja iloisin terhveisin Hilkka Anneli Laronia Sinulle Sari Seppo ja koko UusSuomi!

http://sarilait.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/207988-pukkipari-2015-valittu

Tyttäret väylän varresta

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Molhan kotosin väylän varresta
Koivet vieläki virrassa
Käet opit saahneet rannansavesta
 
Sielton meän sielun laatu
Sinne on lissää savuja saatu
Valot on ikkunoissa
Ihmiset oman onnensa riennoissa
 
Tyttärillä yhteinen mieli
Ja samanmoinen kieli
Grannissa ja rajan takana ystävät tutut rakhaat
Toisile tarjoama hyvät hutut parhhaat
 
On sitte net toisekki rajat
Joitten taka emmä näe
Sielon toiset viissauet
Sinne hyvät terhveiset
 
Methän aina autama toisia
Ja jatkama matkaa
Hei hei pai pai pus pus!
 
t. hilkkapien onnentyär ämmi

Ihminen son niinko koru

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos mie voisin
Mie käärisin
Rakkautta ja hyväksyntää
Kultasseen joulupaperhiin
Sirottasin yltä päältä
Auringonpaistetta päälle!
 
Joulu on tulossa ja tontut liikheelä
Mikähän se on se tonttu
Tai enkeli
Mikähän rooli son meilä päällä
Yllä ja alla ja päässä
 
Emmäkös met sitte ole oma ittemme
Yötä päivää oma ittensä
Aina kohattavissa
Ainaki ittensä tavattavissa
 
Vai yritämä nouvvattaa mallia
Oiken pakottaa ja ahtaa itteä johonki malliin
Tai roohliin
Yritämä mahtua millon mihinki muottiin
Yritämä ellää mallin mukkaan
Tai pellaama oman elämän suurta roolipeliä
Suoritama ossaa, jonka olema saahneet
Tai näyttelemä roolia, jonka itte valittima
Olemakos met omien valintojen vallassa
Jo lapsuuessa annettujen roolien vankeja
Mallina olemisen vaatimusten uhreja
Selitämä ittelekki vanhoja juttuja ja omia kaavoja
 
No mutta nyt se tonttu?
Tehhäänkös kaupat
Alama julki-tontuiksi?
Emmä ois raukkiksia emmäkä pelkureita
Oltas tonttuja?Emmä ennää teeskentelis fiksua ja filmaattista
Emmä ois sitä, mitä emmä ole
Emmä ois olevinamme mittään
 
Ja oisima vaan vappaita
Ja aina valmiina iloitteen
Lapsellinen, ilomielinen ja kepeä olo
Touhuaisima aina jotaki vain
Niin ja välilä antasima kyynnelten valua
Ja itkisimä surut pois ja ilo sais lissää tillaa
Oltas semmosia avoimia ja sillain itsevarmoja
Ihan täysillä semmosia tonttuja ko olema
Ja antasima toistenki olla, ihan mitä ovat
Olisima omia ittejä
Maanpäällisiä enkeleitä
Joilon käet ja jalat
Enkeleitä niinko tonttuja!
 
Suosittelevin, ilosin ja rakastavin terhveisin Hilkka

Suru

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Surun ensimmäiset kasvot

Se valahti
Täytti kaiken
Putoan
Eikö putoan tuonne
Häikäsee 
 Tämä ei ole minun maailma
 Miten pääsen pois täältä
– Hilkka Laronia ja Suru tuli päin
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toiset

Autiota
Ootan, että joku tulis ja sanos mulle, että  tämä ei ole totta
 – Hilkka Laronia ja Surun suoja
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kolmannet

Sitä ei pitele mikkään
Se sotkee kaiken
Mikkään ei ole ennää hyvvää ja  puhasta

Myännän, sei lopu koskhaan

– Hilkka Laronia ja Suru järjestäytyy