Month: marraskuu 2022

Ko alat väsyä

Ko alat väsyä, lakkaa tehtailemasta auktoriteetteja

Älä usko mihinkhään yhtheen asiaan, lausseesseen tai ihmisseen, vaikka soisit sie itte tai sois sinun oma ajatus.

Yks auktoriteetillinen sana voi jo syyllistää, pelotella tai sekottaa pään ja saa tekheen hulluja.

Älä usko pikku-muuttujia, niihin sekoaa ja uppoaa.

Älä sekota tätä virhheitten tekemisseen, virheitä saa ja pittää tehä. Koko ajan.

Kattele ja kuuntele kaikkea, mikä tuottaa energiaa, iloa ja vaphaata virtaavuutta, mutta älä liittouvvu minkhän kans.

Älä ole mithän vasthaan äläkä minkhän puolesta. Älä väittele, puolustele, älä taistele äläkä väännä, anna asioitten olla. Älä parantele maailmaa.

Ei meän tartte olla minkhän puolesta eikä mithän vasthaaan, ei tietää oikeaa eikä väärää, riittääkö ellää kysymysten kans, elämä näyttää ja kertoo aikahnaan.

Jako pää kirkastuu, alkaa paita puhistua ja sielu vahvistua ja sie itte niitten mukana.

Hahhahhaa mitä mie paasaan, rauha kanssanne, hajjaantukkaa, leikkikää ja laulakaa vaphaasti, kaikki hyvin.

– Hilkka Laronia

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com Saa jakaa!

Ilman kumpaakhan

Ilman kumpaakhaan

Jos sullon hyyää,
sullon pahhaaki.
Jos teet hyyää,
teet pahhaaki.
Jossoot hyä, soot pahaki.
Hyvässä viihtyy paha.
Hyvän ja pahan
lantisson kaks puolta,
kumpi ja kampi.

Josseijjois kumpaakhaan,
ei hyyää eikä pahhaa,
sitähän henggittäs syvhään,
nauras ja laulas täysilä
aamusta ilthaan
ja kaikki leviäis
niinko jokisten evhäät.
Kaikki joustas äärettömhiin.
Siinä sitois pihala
ja huntteerais
niinko se havukkalainen.

Ilman hyyää ja pahhaa
moraali ja omatunto
kouliintus ja alkas
ymmärttään elämää
ja antas pluvan
mettittyä ja tonkia
niinko villisian.

Ilman kumpaakhaan
olo kävis keveäksi,
nousisima korkheuksiin,
näkisimä laajasti ja kauas,
opisima lenthään
niinko lokki-joonatanit
– ja avaruuet alkas puhua.

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com Saa jakaa!

Hoppu kotia

Hoppu kotia

Helsinki on kaunis
ja niin on Ouluki
eikä maailmassole mikhän
sitä, miltä nyt näyttää
eikä miten meile sanothaan.

Ihmiskunta on
just nyt menossa
täyttäpäätä
neulansilmän läpi.

Ihmetelhäänkös porukalla
meän ja maailman
uuistumista.
Piethän paita puhthaana
ja mieli kirkhaana,
otama huiveista kiini
ja toisista kans.

Rauhaa ja rakhautta
ja sielunvoimia
rakhaat namuskaiset,
vasta jälkheemppäin
met ymmärrämä,
soli vain koti-ikävää.

– hilkkapien 7.11.22 klo 6:01

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com Saa jakaa!

Hei kaikile

Hei kaikki

Hei rakhaat sielut tällä ja tuola puolen ajan, rakastava kunnioitukseni teile kaikile!

Äiti, sinua mie muistinko teetin valokuvia ja aattelin, ettei mithän järkeä. Sieki tehit ja vaikket ois voinu ekkä saanu tehä, sie tehit vain.

Isä, sinua muistanko puhuttaan halloweenistä, sie uhkasitko istutit aitapenssaita, että jossemmä hoijja sitä aitaa, sittekko soot kuollu, niin tuut kummittelheen. Eipä oo näkyny kummitus-issää eikä kyllä aitapensas-aitaakhaan, myit koko talon aikoihnaan. Ihan mahtavaako myit ja tehit, niinko itte halusit, se tuntuu minusta niin parhhaalta.

Niin ja mahtavaa -sannaa ruukasit isä sanoa mulle ja näytit peukkua, jos tykkäsit jostaki minun touhusta, erityiskiitos siittä ja sitä mie käytän vieläki, kuvittelen sinut kannustaan minua, jee.

Helenasisko, sinua muistanko pähkäilen tämän harmaan pitkän tukan kans. Sulla oli musta tukka, jota sain harjata, voi son yks ihanimmistä muistoista. Soot ollu minun syämmessä jo kohta 60 vuotta ja täälä mie vaan jatkan höpöttelyä.

Pirkko sinua, parasta ystävää, niinko nimittelimä toisia, sinua muistanko jotaki tapahtuu tai Lapin reissuila. Ajoima pyörilä, keitimä juustokeittoa, maalattiin liiteriä ja perathiin kaloja. Solit ensimmäisiä ihmisiä, joihin tutustuinko tulin Ouhluun 33v sitte. Kiitos.

Helmimummo, sulle sanon, kuka keksi sen matonkutheitten leikkaamisen, soli sinun loppuelämän intohimo, vaikka tyttäret piilotti sulta saksekki joskus. Pöykönmummo, sulle kerron, että mullaki on peikonlehti.

Nytton vainajain päivä, pyhäin päivä ja äskön sytytin kynttilän ja nyt mie sammutan sen. On syksy ja talvi tulossa ja kaikki hyvin.

– hilkkapien 5.11.22 klo 9:05

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com Saa jakaa!

Hyä uni

Hyvä uni

Mioon joen ihminen.
Mulle kelpaa paremmin
tuo Laanaoja
ja sen heijjastukset,
ko laaja meren selkä.

Sekihän tullee mulle
sieltäko olin pikkuläppi.
Uiton vene putputti joela,
läpit kurpo veessä,
pyykkipata höyrys rannassa
ja net ihmeeliset tuoksut.

Ja miepä muistelen tähän
sitä jonku tietäjän lausumaa:
Kotosin Väylän varresta,
niinko ihminen
hyästä unesta.

– hilkkapien

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com Saa jakaa!

Mikä täälä aina kilahtellee

Mikä täälä kilahtellee

Ja taas ja taas,
nonyhän mä vasta hokasin,
ääni tullee just siittäkö
pääsin tähän konheele
ja pikkuideat alko
tipahella peräjälkheen
ideoitten aarrearkhuun.

Net meni kylpöhmään
ja kypsyhmään sinne
ja saa jäähäkki sinne,
ei oo hoppua.
Net saa rauhassa kasvaa
ja vahvistua sielä
muheviks ja mahtaviks,
ihaniks ideoiks.
Tai sitte net haihtuu
maailman tuuhliin.

Raakihleet tahtoo ussein
olla kulmikhaita,
kovia, kuivia, teräviä,
tärkeileviä, kärkeileviä,
ilkeitä, jopa myrkyllisiä,
hahhahhaa,
joten heips vaan rakhaat
maailman ihmiset,
täälolhan
ja iloittaan elämästä,
hyä päivä päivä tulossa!

– hilkkapien 3.11.22 klo 9:02

Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com Saa jakaa!