Itte lorun teossa
Oih, tästä mie tykkään,
ko loruja lykkään
enkä leiki mykkää.
Itte lorun teossa
Oih, tästä mie tykkään,
ko loruja lykkään
enkä leiki mykkää.
Hautaamassa
Olin kuollu,
mutta touhusin
elävien kans.
Olin hyväksyny
ittesthään selvänä
ajatuksen tuhkaamisesta,
mutta nyt hoksanu,
ettei se ollenkhaan käy.
Minuna ollu
ja minuna eläny
ruumis saa
jatkaa matkaa
semmosenhaan,
hajota rauhassa,
hiljakseen,
omhaan tahthiin.
Ihmettelin,
etten itte ollu
etukätheen hommanu
hautapaikkaa sillain,
että minun ruumis
pääsee hellästi
kankhaasseen
käärittynä
maan peithoon,
maan alle
muuttuhmaan maaksi.
Tähän kohthaan
heräsin, huomenta.
Kun tulee pääsiäinen,
niin silloin alkaa kevät.
Pienet kissat keltaisina
pajuun kiipeilevät.
Muutakin on kummaa:
kukko helttapäinen
munii munat koreat,
kun tulee pääsiäinen.
– Aale Tynni
Pääsiäistä ilmassa 🧡💛💙💚🐥🐣
Ja sieläpäin, mistä moon poissa, pääsiäisämmät lentelee vasta lauvvantaina, siis ihanaa lankalauvvantaita rakhaat somekaverit 🥰💖💛🧡💚💛🐣🐥
Kirjottamisen taivas
Sitä voi kirjottaa mitä ja minne vain. Voi kirjottaa missä vain, arkisen helposti ja erinomaisen vaphaasti ja tyhmästi.
Kirjottaminen on energiaa, energian tuottamista, energian tekemistä.
Kirjottaminen on keskittymistä, vaikka parin sanan verran, yhteistyötä ittensä, maailman ja kaikheueksien kans.
Kirjottaminen on täysin villiä ja turhaa työtä, mutta selvää tullee, aina jotaki selviää, jotenki.
Kirjottamisen taivas on meän, jeh.
Minun koti on pyhä
Ja mie ja naapurit
olhan pyhiä.
Koko iso kerrostalo
on pyhiä kotia täynä.
Minun ruumis on pyhä,
minun temppeli ja kirkko
ja Jumalan valtakunta.
Kaikkien ruuhmiit on pyhiä.
Sitä voi aatella mitä vain.
Kirjottaa kans mitä vain.
Elämä on niin iso mysteeri.
Elämä on onnen aikaa.
Ei meän ongelmat mithän
kuokkaviehraita ole,
non pyhiä käypäläisiä,
joita kylilä kulkee.
Ilmavirta viskuttellee
hellästi korfaan ja
ohimennen virhauttaa
mielen puhthaaksi.
Oma ruumis ja elämä
on universumin
pyhiä lahjoja,
ihan semmosinako non,
ja meän kuuluu
iloita niitten kans.
Ilonen pyhhyys on
yhä uuesti ehheyttävä
luonnonvoima,
määrittelemätön,
aina uus ja tuore.
Mitä se suomalaisten onnellisuus on,
se iloko palkka näkkyy tililä,
aurinko pilkistää taihfaan rannasta,
taviksen tavalista tyytyväisyyttä 🤷♀️
Foobikko
Mullon hallintofobia
ja muitaki fobioita
ja vähäuskosuutta,
kuten tiättä.
Virkamiehet eijjoo
mulle taihfaan mannaa,
no ei politiikotkaan
eikä lääkärit
senkhän vertaa.
En usko ismeihin,
en luota ideologioihin,
en ees lokalisaatioon
ja voi voi saatikka
vappaaehtois-
hyväntekeväisyys-
järjestöihin.
No huh huh
ja just siksi ylläpiän
vieläki näitä sivuja
ja paasaan millon mitäki,
ja kuutioin elämää.
Ja kaikesta huolimatta
mullon satumainen tuuri,
oon tässä ja saan olla,
pösilö ja elossa.
Oih taihfaitten maalarit,
kiitän teitä ja kaikkia,
ja nyt pesukone pääle
ja Herttulin kans
kävehleen.
– hilkkapien 12.3.24 klo 12:32