Kirjat ja lorut

  • Ja lopussa mulle rakhaita lastenloruja!
  • Ja lorujen perässä, käsintekemieni pikkutaidekirjojen tekstejä!

______________

 

PANU, kuvauksia kristinuskon ja pakanuuden lopputaistelusta Suomessa

Juhani Aho, Neljästoista painos, Porvoo Helsinki, WERNEER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ, WSOY laakapino Porvoo 1948, 485 sivua

panu

Panu on jotenki halki poikki pinhoon -tyylillä kirjotettu. Jotenki kuivasti ja kylmästi toteamalla asioita ja vaiheita. Juhani Aho kyllä kertoo vaikka papin rouvvan tuntoja ja oloja, mutta kovakourasesti ja raakamaisesti, siis kylmästi.

Koko kirja on kirjotettu luterialaisen näkemisen kautta. Jotenki ihan harmitti se yksoikonen kuvvaus ja pakanallisuueksi leimaaminen läpi kirjan. Puuttu kunnioitus ihmisten vakaumuksia, käsityksiä ja seitoja kohtaan.

No sen Jorman, siis sen Panun, ilmeisesti viimisen varsinaisen panulaisen Panun setän puuhheenvuorot. Jorma vetosi väinämöisseen tiettoon ja lauluihin.

Taas sanon, että tämäki vanha kirja kertoo tästäki päivästä! Jorma moitti Panua ahneeksi ja ettei mettänhengget eikä mikkään suojelijat halua ylenmääräsiä uhraamisia. Ja lopultahan paljastu seki, että Panu itteekkäästi otti ittelheen ja ihan lopuksi hältä kyltä viethiinki kaikki.

Ahneus ja vallanhimo vaivas Panua, ei niinkkään kansaa, net ois haluhneet vaan selvitä aina yhestä talvesta. Panu halus painia papin kans ja pappi oli sokea uskossaan hänki, huonosti kävi kaikile. 

Niin ja kostosta Jorma varotti Panua. Jormalla oli objektiiviset ja hyväntahtoset ideat ja opit, mutta soli jo vanha eikä muutenkkaan ihmisillä ollu kykyä tajuta Jorman puhheitten päälle. Net halus suosia Panua.

Ihanaa oli se, että hyvät voimat ja oikeus toimi useassa kohassa, kuten Karin henkilöllisyys oli niin puhas ja hurmaava, vaikka hänen kohtalonsa kirjassa oli kurja, hyvä eikä paha ei saanu oiken palkkohjaan. 

No tulipa luettua, ko olen luullu, että on joku aukko sivistyksessä, no höpö höpö, minussei taijja sivistystä olla eikä tartte olla, mutta että tuolla kirjalla ois joku tärkeä viesti tai oivallus, mutten tainu löytää sitä. Avuton esitys minun mielestä.

Heips kaikile ja mukavaa saepäivää! t. hilkkapien

 

_______________________________

 

Johannes Virolainen PUHEENVUORO

Johannes Virolainen, Helsingissä marraskuussa 1981, KIRJAYHTYMÄ, Länsi-Suomi Oy, Rauma 1981, 96 sivua

virolainen

Virolainen puhhuu, kuinka suomalaiset tuntevat politiikkonsa ja piti sitä hyvänä asiana. Sitte se puhhuu pitkään Paasikivestä ja vertaa 1980-lukua sota-aikoihin ja ihan niinko näinäki päivinä, Virolainen 1980-luvulla pelkää sottaa ja puhhuu aseistariisunnasta ja ihan nykypäivän kuulosesti taloudellisista vaikeuksista.

No sillon oli viljavuoria ja jotaki tietenki toisin, mutta kuinka se uskoo ETYJ:hin ja Kekkosen oppeihin, vaikka tuo esille, ettei se aina ollu oikeassa.

Niin ja se kuningaskunta-ajattelu oli oikeastaan hauskaa. 1919 kuningaskuntahaaveet loppuivat ja tuli tasavalta, mutta Virolaisen mukhaan presidentille enämpi valtaa ko tavalisesti tasavalloissa. Tämä erilaisuus on tainu kaota tänä päivävänä tai siis Halosen aikana.

Se oli minusta hämmästyttävvää, kuinka Paasikivi puhu kansan eripuraisuuesta ja tyytymättömyyestä ennen sotia, mutta niin Virolainenki ja mites on tännään, kansa on eripurasta, vai mitä.

No siis viljavuoret ja maatalous oli sille tärkeitä kysymyksiä ja aika on tosiaan ajanu ohi EUrostoliiton kans, maatalous on toisissa puissa helt och hållet, alusta lophuun.

Aluepolitiikan puolesta Virolainen puhhuu ja tykkää, ettei hartiapankkirakentamista saa estää.

Siis toissaalta on kulunu vuosikymmeniä tuon kirjan kirjottamisesta ja asiat on kuitenki niin saman tapasia ko tämänki päivän uutisissa ja ajankohtaisissa ohjelmissa.

Virolainen vastustaa kyräilyä, kannattaa avoimmuutta ja muistuttaa Santeri Alkion ihmiskeskeisyyestä ja ihmisläheisyyestä eli mie sanon, että välittämistä tarttettas tämänki päivän Suomessa.

Hauska kirja, kannatti lukea ja hämmästellä, kuinka hittaasti itte asiat muuttuu. Samoja ongelmia. Sotavarustelu oli selkeästi se, mitä vastustettiin toisinko tämän hetken Suomessa.

Ihana kirja, jotenki tuli luottamuksellinen ja ilonen mieli! Kiitoss kepuliinit t. hilkkapien

 

_______________________________________

 

TULI POLTTI TUOMAAN TALON

Essi valta, Helsingissä 1940, Kustannusosakeyhtiö OTAVA, 169 sivua

tuli poltti

No tämä kirja on niinko surullinen laulu, kertoo nuoren isännän tarinan ja yhtä aikaa maattoman perheen ja heän tyttären tarinaa joskus ennen sotia.

Kerronta aivan erikoista. Yhtäkkiä olhan lopputulemassa ja taas jossaki väliepisodissa, mutta tarina pyssyy selkeänä ja koossa, aivan ihmeen taitavasti kirjotettu.

Minhuun vaikutti eniten se, kuinka net ei sanonu sanoja oikeissa kohissa ja oikeastaan kaikki asiat meni sen takia niin kurjasti. Avoimesti puhumalla ois käyny ihmis- ja talo- ja maakohtaloille paremmin, en tiä. Semmonen olo kuitenki tuli.

Sitte se sen vanhan isännän ylimielisyys ja ahneus tai  semmonen oman edun ajeeraaminen aiheutti niin onnettoman elämän hälle ittelekki.

Oispa sillä Pekalla, nuorella isännällä, ollu vahvempi luonto. Se raukka särky nuorena eikä sitä auttanu rahat eikä se, että koko maatila pyöri sen ympärillä, voi voi.

Kannatti lukea.

Pitäkää ihmiset paita puhtaana ja mieli kirkkaana, älkää laskelmoiko älkääkä luulko mithän, olkaa rohkeita ja pysykää toellisuuessa. Pysy hilkkapien ittekki!

 

_____________________________________

 

 

 

PUHUVAN RUMMUN MAASSA

M.H.Morril, Hämeenlinna 1954, Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino, 156 sivua

puhuvan rummun maassa

PUHUVAN RUMMUN MAASSA -kirjan arvio ja oma oikeassa olemiseni:

Kiltti, lapsellinen, krisllisellä mustheella kirjotettu kirja kertoo lääkäristä, joka lähti Livingstonen jalanjäljille, Livingstonen innoittamana Afrikkaan lähetystyöhön ja taistelheen poppamiehiä ja taikauskoa vastaan.

Mulle oli vaikea lukea kirjaa, koska sävy oli hyvin kiltti ja yhtä aikaa epäkunnioittava ja alentuva, siis sokea alkuasukkaitten kulttuurille ja elämälle.

Kirjassa ei yhtään älytty, kuinka asioilla on historiansa ja myös alkuasukkaitten tavoissa ja menettelyissä.

Huh ja kuinka koko ajan koin ja näin sitä, miten itte suhtaudun Suomen hallitukseen tai Naton hommiin ja niitten sokkeutteen kansoja kohtaan. Siis samat asentteet ja uhrin osat kirjassa ja minun live-elämässä.

Mä kirjan luin, vaikka soli ehkä lapsille tarkotettu, en tiä. Ja sain nähä omia asentteita ja herkkyyksiäni. Tarpheesseen tuli, uskon niin.

Miksei se, tämä kirjan lääkäri, jättäny opetustaan siihen, ettei tartte pelätä, ei tartte uskoa poppamiehiä, joista ittekki näkkee, ettei niillä neuvvoilla hyvin käy. Sois riittänykko ois sanonu, usko silmiästi ja sillain antanu uutta voimaa alkuasukkaille löytää uusia keinoja ellää ja kukkoistaa.

Heips t. hilkkapien

 

 

 

LASTENLORUJA (ei siis minun tekemiäni)

Maaria matala muori
Taaria talon emäntä
Lypsi lehmän lyyrytteli
Kantoi maion kaarutteli
Pani patsahan nenähän
Kuppisehen kultaisehen
Maljasehen vaskisehen
Tuli hiiri joi vähäsen
Tuli toinen puolen lappoi
Tuli kolmas kaiken kaatoi
– – – oi, oi, oi
(- Kanteletar)
 
 
 
Ärripurrin kärrynpyörän
alla sora rapisi
Arkaparka ärripurri
kärryillänsä vapisi
 
 
 
 
Harakka hyppelee maassa
Västäräkki keikkuu kivellä
Varpunen nokkii katolla
Tulee kissa kyyryselkä
Kaikki linnut pelkää
Tuolla ne jo lentää
(Joka lause x 2 siten, että
ensin oikealla ja sitte vasemmalla
kädellä leikitään)
 
 
Pii pii pikkuinen lintu
Pakottaako jalkojas
Koivun oksalla ollessas
Marjan varrella maatessas
Pii pii pikkuinen lintu
Tee pellolle pesäsi
Kalliolle kartanosi
Hongan oksalle hovisi
(Pidetään kämmeni yhdessä
kepeästi ja hellästi lauletaan
lopuksi hellästi puhalletaan
ja vilkutetaan ja sanotaan
– Tuolla se jo lentää!)
Otto potto poroliini
Otti sikaa hännästä kiini
Sika huusi niin
Että kuului Viipuriin
Viipurista vastattiin
Onko Otto tuhmeliin!
 
 
Zeus sinkosi säihkyvän salaman
(Sanotaan x 2 ja tehdään ensin oikealla
sitten vasemmalla kädellä z -liikettä)
 
 
Riisin raasin rusina
Kärrynpyöriä tusina
Rehti ratsu
Rystyt ryyniin
Riisi rehevä
Ruuhi rullaa
Roikale roisto
(Joka lause x 2
oik ja vas kädellä
isoja ja myöhemmin pieniä
liikkeitä, joka lauseelle oma liike,
mikä tulee mieleen)
 
 
Kitkat katkat pitkät matkat
Sinä ja minä ja Hentun Liisa
Puntun Paavo ja Juorttanan Jussi
Kapakka Lassi ja Myllärin Matti
Ympäri tuvan minut etsittiin
Ei minua löytykkänä
Minä vain pankolla makasin
 
 
Lämmin lammen laineen loiske
Lalli lauloi Lyylille lemmestä
Lyyli löylytti Lallia luutulla
Ja sanoi: Nokka kiinni sinä kelvoton kukko
(Joka lause x 2 ja kullekkin lauseelle oma liike
molemmilla käsillä ensin vas sitten oik kääntyen)
Sihisee suhisee saha puussa suhisee
Pihisee puhisee kahvipannu pihisee
Ritisee ratisee uunin tuli ritisee
Nitisee natisee kiikkutuoli nitisee
Rahiseee rohisee siili maassa rahisee
Kahisee Kohisee tuulikaisla kahisee
(Joka lause x 2 oik ja vas kädellä)
 
 
Harmaan hevosen hurja harja hohti huurteessa
(x 2 ensin oik, sitten vas kädellä ja isoa ja pientä liikettä)
 
 
 
 
Pippilän pappilan paksuposki piski
Popsi poskeensa pappilan pavut
(Heilutaan lyhyttä oik ja vas lyhyttä liikettä)
 
 
 
Ninni napsi nopsaan Nonnin namuja
(x 2 etusormi ja peukalo -nipsutusta
ensin oik ja sitten vas kädellä)
 
 
 
Sisilisko sihisi
Sisilisko sähisi
Sisilisko livisti saunaan
(x 2 oik ja vas kädellä)
 
 
 
Pfui, pyyhi Fanni pölyt flyygeliltä
Fakiiri pukeutui piikkifrakkiin
Ja puhalsi fagottifanfaarin
(Joka lause x 2, leikki mol käsillä)
 
 
 
Menin Saksaan, sain saappaat
Menin Ruotsiin, sain rukkaset
Tulin Suomeen, sain sukkaset
Pesin, paikkasin, panin narulle kuivumaan
Tuuli vei!
Totta Toivanen tekevi, vettä kelkalla vetävi
Tulta tuiski tuima rauta, terä varsin valkeata
(x 2 mol lauseet)
 
 
Oli ennen ukko ja akka
Akalla kirjava kananen
Kanalla kirjava munanen
Muna vieri hiilloksehen
Ukko Akka itkemähän
Kana kaikeroittemahan
Muu perhe murajamahan
 
 
Pikku piimäenkeli
Navetassa lenteli
Härkäin kanssa tappeli
Vasikoita nakkeli
 
 
Tässä isäpupu
Tässä äidin näät
Tässä pikkupupujen
kaikki näet päät
Ne ilosina nyökkää aina vaan
Korvansakin ristiin nämä puput saa
 
Kana kot kot mustaa kaakaa
Musta kanani kotkottaa
Vien minä munia korilla
Myyn niitä sitten torilla
 
 
Pitkät on illat
Pitkät on illat
Tiheät hämärän villat
Uunilla kehrää
Uunilla kehrää
Kissanen pitkät illat
Pilven päällä valkealla viuhuu pikkuluuta
Ei se edes varo vanhaa ukko kuuta
Sitten pilven reunalta kurkkii ihan salaa
Kuinka lumihiutaleet lapsosia halaa
 
 
Pium paum paukkaa
jänisse metsässä laukkaa
porokello kaulassa
punaisessa nauhassa
 
 
Kengitän hummaa
Ruskeaa tummaa
Huomenna kauas
Matkustetaan
Kengitän hummaa
Ruskeaa tummaa
Huomenna mennään
Mummolaan
(Ristiote eli istualttaan vas kädellä taputetaan oikean jalan pohjaan
ja puolessa välissä vaihdetaan oik käd vas jalkapohjaa!)
 
 
 
Kaukon kuokka kolahti kovaan kiveen
Käsin käärin käppyröitä kourin kuohuja kohennan
(x 2 kumpainenkin lause)
 
 
 
Myyrä möyrii männyn alla
Myyrä möyrii monen männyn alla
Myyrä möyrii monen mainion männyn alla
Myyrä möyrii mahtavasti monen mainion männyn alla
 
 
 
Paakari katsoo uuniin
Onko pullat ruunii
Kunnei ollu ruunii
Nakkeli pitkin uunii
 
Tämä pieni possu meni ostamaan ruokaa
Tämä pieni possu sanoi, syökää ja juokaa
Tämä pieni possu huusi, perunoita tuokaa
Tämä pieni possu nälissänsä huokaa
Tämä pieni possu itkee suruisasti ui ui ui
Koko matkan ruokapöytään asti
(Mol käsien sormet vastakkain, alkaa peukaloista,
joita taputetaan vastakkain: tämä pieni possu…)
 
 
 
Hiirulaisen hieno maja, oli vanha kenkiraja
Siellä hiirulainen eli, pienoisiaan paimenteli
Pesi niitä, neuvoi niitä, pienoisia palleroita
Antoi maitoa ja pullaa, lauloi illoin aa tuuti lullaa
 
 
 
Hyvää huomenta Punahilkka
Miltässe maistuu kahvitilkka
Ah se on aivan liian kuumaa
kieltäni polttaa ja päätäni huumaa
Kahvi on hyvää, mitä mä kuulen
Huonolla tuulella rouvvani, luulen
Eipä se olisi kumma lainkaan
Voi mitä unissa nähdä sainkaan
Kerro se mulle, kullanmuru
Kertoen aina haihtuu suru
Mull`oli piilossa pesä uusi
Munia siinä jo viisi, kuusi
Lapsen sen löysivät, ai, ai, ai
Rintani haikean haavan sai
Rauhoitu, rauhoitu, armas Lotta
Eihän se ollut edes totta
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Katsopas kummaa, virkkoi Miiri
Tuossapa oikein lystikäs hiiri
Sarvetkin päässä sankarilla
Juuri kuin pässillä puskurilla
Oivan paistin mä siitä saisin
Kunhan siihen koskea uskaltaisin
Se sarvekas vastaa: Kaikki ne tässä
On hiiriä pyydystämässä
Ylen tyhmä sä oot, sen huomaa kyllä
Näin kaunisko takki, ois hiirellä yllä
Ja jalassa näinkö kiiltävät saappaat
Vai minut sä paistiksi suuhusi kaappaat
Koetappa koskea, sarvilla pukkaan
Ja kynteni isken pörrötukkaan
Oon suurempi herra kuin hiiri vainen
Min oon koppakuoriainen
 
 
 
Kissa suihkuun asteli
Itsensä se kasteli
Kulmakarvat pesi
Viiksistäkin valui vesi
Siitä kissa nautti kovin
Suihkutteli vielä tovin
 
 
 
Limperin lamppu ja Lamperin limppu
Putosivat Simperin sumppuun
Sumperin simppu söi sen Lamperin limpun
Ja sumppuun jäi Limperin lamppu
 
 
 
Huttulan hattu lensi hattulan huttuun
Ja siitä tuli lystikäs juttu
Mytty meni mattoon
Ja matto meni myttyyn
Ja Hutttulan hattu meni lyttyyn
 
 
 
Hiirulainen häitä pitää kodassa kiven takana
Kukot sinne kutsuttiin, kanat kaikki käskettiin
Sinne meni orava ota kädessä
Jänis sauva kainalossa
Paarmalla oli paremmat housut
Mettiäisellä siniset sukat
Lahjat siellä jaettiin
Hiirelle hissu, myyrälle myssy
Sirkalle pitkät silkkirihmat
Kukolle kultakannukset
Kanalle kaunis kaulavaate
Hyvät siellä syötiin
Sirkan reisi
Paarman pyrstö
Hytttysen hyvä käpälä
 
 
 
TASA ERÄ TIIRA LOKKI UNSSI
TARVE ESTI NIHTI LOPPONEN
MOISIO MESSIN MAISEN ESSEEN
(Kukin rivi marssitaan ympyrää sanojen tahtiin ja
lausutaan sanoja edestakaisin rivin alusta tai lopusta alk
ja useita kertoja yhtä riviä tai vain yhtä riviä päivän aikana)
 
 
 
Hiiri juosta hirskutteli
Rantatietä raksutteli
Pieni kelkkanen perässä
Pieni kirves kelkkasessa
Pienet kintahat käessä
Pieni kirjo kintahassa
Kissa aijjalta kysyvi
Pörröpäinen pyytelevi
Minne juokset hiirikulta
Poika pieni piipertelet
Menen puita purkamahan
Katoksia kaatamahan
Jospa puu päälles putoopi
Miepä juoksen juuren alle
 
 
Kuka saa, kuka saa
Loruloovaan kurkistaa
Tillin tallin tömpsis
Ämmi saa, ämmi saa
Loruloovaan kurkistaa
Ole hyvä ämmi!
Kiitos!
__________________________________

 

Kuvat ja sanat

Hilkka Laronia

Täälä samassa Maailmassa!

 

Kukhan muu ei vaistoa

Niinko sie itte

Anne mennä!

 

Ilo elämästä semmosenako son

Ja myötäelämisen taito

Siinon ihmiselle elämän evhäitä

Ens lähtöön

Ja pois lähtöön

 

Ja aina alotama alusta

 

Karjakko tuli talhoon

Eikä pöläny mithään!

 

Saankos mie esitellä

Tässon yks menninkäinen

Saankosmie selitellä

Kiitellä ja hyvästellä

Se tänne jää taasko mie täältä lähen

Sitte se on tääläkö mie herran tähen

Ko mie tänne taas takasin tulen

Ja mätiköitten seassa kulen

 

Se tunne, että missäs molen ollu

Sen hoksaan siinäkö tulen takasin itheeni

Saan lepotauvvon, rentouvvun

Tajuan maailman kaikkeuden

Koen oikeuenmukasuuen

Näen hyvvyyttä kaikkialla!

 

Ja vieläki elettään aikamme

Niin son elämä

Ihanaa kessää

Syksyä, talvea ja kevättä!

 

On aika uus ja meän innokkuus
Met pelastama tämän maan